Arvio: Kaisa Salmen ruusuteos Oulussa

Oulun katuja valloittanut ruusulaulu ruusuteos saa kokonaisuutena 7/10. Tyylipisteitä laskevat ensinnäkin valkoiset jalustat, jotka irrottavat ruusut kadusta sen sijaan, että saattaisivat katsojan siihen oletuksen tilaan, että kukat kasvavatkin asfaltista. Toisekseen myös valaisua olisi kannattanut harkita enemmän, esimerkiksi muutama strategisesti sijoitettu ledilamppu puskien keskellä saisi kukkien väriloiston popsahtamaan esiin vihreänharmaasta taustasta. Oulun katuvalojen ja Oulun auringon kelmeä loiste ei riitä, eikä ohipolkevan pyörälampun valokiila auta.

Oikaisun aficionadojen arvostusta luonnollisesti nostaa kiemuraisten polkujen hyvällä maulla tehty sijoittelu näiden hetkellisen pensaikkojen lävitse. Sulavalinjaiset, ei liian jyrkät kaarteet poluissa hivelevät oikaisuhermoja alkavan syksyn raikkaassa länsituulessa. Keinotekoinen oikaisu R-kioskille ruusupuskan ylitse hyppäämällä sen sijaan, että käyttäisi puistotyöntekijän kävelykadulle ahkeroimaa polkua, tuottaa harvinaista expiä itsessään. "Bravo!", kuiskaan mielessäni, kun ponnistan keltaisen ruusuparven ylitse kapealta kivipolulta toiselle.

Mutta siltikin, joka tapauksessa, jos valittava on -- ei tämä täyttä ikebanaa ole, mutta mieluummin ruusuja kadulla katsoo kuin jotain tympeää ilotulitusta torinrannassa. Pienellä ylimääräisellä vaivannäöllä ja rahoituksella teos olisi voinut olla jopa 8/10 tai kenties jopa 9/10, mikä saa arvioijan jälleen pohtimaan sitä tragediaa kuinka harmittavan vähän häneltä kysytään konsultointia tällaisten teosten yksityiskohtia suunnitellessa: käytännössä nolla.

Arvioimisterveisin,

K.P.

Kauneimmat oikopolut -lehti nyt saatavana!

Kauneimmat oikopolut-lehden Oulu-special on nyt julkaistu! Tässä numerossa muun muassa Oulun kauneimmat oikopolut Top 10, erikoisartikkelissa pro-oikaisija vs. antioikaisija, katsauksessa Hupisaarten oikopolut, jatkokesänovelli, runokortteja, kuukauden oikopolkutyttö ja jotain muuta!

Osta lehti Magcloudilta $4.90 (noin 3,50€) plus postikulut. Tai lataa ilmainen digilehti!

Kuukauden kirjavinkki: Olifantenpaadjes

Hollantilaisen Jan-Dirk van der Burgin 160-sivuinen valokuvakirja Olifantenpaadjes (2011) tarjoaa kattavan kattauksen erinomaisia kuvia paikallisista eurooppalaistyylisistä oikopoluista.

The English term ‘desire line’ perhaps expresses it best: it is the route people long for. They are worn monuments of silent revolt, evidence of civil disobedience vis-à-vis the official route. A desire line is created due to mass resistance to the prescribed walking route. It requires a colossal quantity of footsteps in order to so erode the ground that the grass admits defeat. The book ‘Olifantenpaadjes’ (‘olifantenpad’, literally ‘elephants’ path’, is the Dutch term for a desire line) is an optimistic indictment of the innocent abuse of the landscape. The design is by Erik Kessels and there is a foreword by Maarten ‘t Hart.

Olifantenpaadjes/Desire Lines - Doorbladervideo from Jan-Dirk van der Burg on Vimeo.

Olifantenpaadjes from Jan-Dirk van der Burg on Vimeo.

Oikopolku 2 -- Oulu, Rajakylä

Oulun Rajakylästä, saman pyörätien varrelta kuin kaunis oikopolku numero 1, löytyy myös tämä säälittävän suloinen pieni oikopolku. Tästä polusta näkyy ihmisen halu oikaista suorastaan raadollisen selvästi: liikennemerkin takaa vilahtamalla kulkumatkaa nipistää ehkä yhden kymmenesosasekunnin lyhemmäksi, mutta silti polku on suositun ja paljon kuljetun näköinen; asfalttinen mutka on liian jyrkkä.

Oikaisuvietti on yksi ihmisen perusvieteistä ja kun matelija-aivojen kätköissä syntyy pienikin havainto mahdollisuudesta matkan lyhentämiseen, siihen tartutaan, vaikka matkanteko saattaisi kehnommasta kulkualustasta johtuen jopa pidentyä. Tämä oikopolku näyttää meille itsestämme sellaisen puolen, jota ei välttämättä haluaisi pimeällä oikopolulla kohdata. Oikopolkuharrastajien kannattaa pitää mielessä, että matka harrastuksesta pakkomielteeksi on yhtä lyhyt kuin tämä polku. Jos ongelmallisia oireita huomaa itsessään, kannattaa tehdä välillä muutakin kuin oikoa. Lukea vaikka kirja tai matkustaa bussilla.

Kartta kauneimmista oikopoluista

Oikopolkujen aficionadojen tärkein harrastusväline on oikopolkukartta, johon merkitään hienoimmat bongaukset. Hardcore-trailaajat piirtävät omat oikopolkukarttansa ja suunnittelevat reittinsä suosikkipolkujensa mukaan. Näin modernin teknologian aikakautena trailaajat vaihtavat oikkisbongauksiaan karttapalveluiden ja satelliittipaikannuksen avulla. Ne ihmiset, jotka eivät suostu paljastamaan vähemmän tunnettuja salaisia oikopolkujaan, ovat oikaisumiesten jargonilla "salkkareita", kun avointen oikopolkujen filosofiaa kannattavat ovat puolestaan "olkkareita" eli oikeita oikopolkuilijoita.

Oikopolku 1 -- Oulu, Rajakylä

Oulun Rajakylästä löytyy tyylipuhdas esimerkki kauniista oikopolusta. Pyörätie tekee lehvistön katveessa liian jyrkän mutkan, joten oululaisten ihimisten kollektiivinen oikaisuvietti on polkenut leveän kinttupolun suoraan mutkan läpi.

On myös hyvin mahdollista, että oikopolku oli paikalla jo ennen pyörätien rakentamista, jolloin pyörätien suunnittelijoiden tekemä erhe on harvinaisen selkeä: tie olisi pitänyt vetää vanhan polun mukaisesti eikä lähteä kikkailemaan ylimääräisillä mutkilla. Kyllä kansa tietää mistä se haluaa kulkea!

Ensimmäisessä esimerkkitapauksessamme näkyy myös hienosti oikopolkuuden olemuksen paradoksi: ilman turhia mutkia ei olisi oikopolkuja. Jos pyörätie olisi aikoinaan vedetty suoremmaksi, emme olisi nyt ihastelemassa tätä hienoa oikopolkua vaan kulkisimme suoraa pyörätietä pitkin vailla huolen häivää, ajattelematta lainkaan kuinka hienosti se oikaisee matkantekoa. Jossain mielessä kaikki tiet ovat oikopolkuja ja jossain mielessä Matti on myös Tero, toisin sanoen.

FAQ/UKK

1. Miksi tämä?
Kauneimmat oikopolut on zen-henkinen, käsitetaiteellinen kulttuuriprojekti. Taiteilijan yksi tehtävä on luoda merkityksiä ja tässä tapauksessa haluan muistaa oikopolkuja (noita hiljaisia ystäviämme), jotka vuodesta toiseen lyhentävät matkaamme muutamilla metreillä ja säästävät muutamia sekunteja kallista aikaamme.

Ihminen haluaa kulkea linnuntietä, vaikka ei lentää osaakaan. Siksi ihminen oikaisee pitkin metsiä, vaikka tietäkin olisi tarjolla. Teiden ja väylien suunnittelijat eivät voi aina vetää pyörätietä suorimman mukaan, tai sinne mistä parhaalta tuntuisi, joten matkoistaan muutamia sekunteja nipistää haluavat tee-se-itse -miehet ja -naiset tamppaavat suorempia reittejä sinne minne virallinen kävelytieverkko ei ulotu.

Tämä blogi on kunnianosoitus kaikille niille tuntemattomille tamppaajille, jotka ovat kulkeneet omia polkujaan, eksyneet ja oikaisseet koipensa tarpoessaan pitkin soita ja hankia; ylistyslaulu niille uhkarohkeille veijareille, jotka ovat lähteneet ylittämään heikkoja jäitäkin lyhyemmän reitin toivossa; hatunnosto niille levottomille pioneereille, jotka ovat astuneet asfalttien ahtaiden rajoitusten ulkopuolelle ja raivanneet ihmislajille uusia latuja.

No huvikseen vaan väkersin, kun oli niin tyhymä idea.

2. Mikä on oikopolun määritelmä?
Mikä tahansa kinttupolku ei käy oikopoluksi. Oikopolulle on ainakin yksi selvä kriteeri: sen täytyy lyhentää matkaa, johon muuten kuluisi pidempään. Jos polkua pitkin kulkeminen pidentää matkaa, silloin kyseessä on niin sanotusti maisemareitti.

3. Meillä on myös kaunis oikopolku, voinko lähettää kuvan siitä?
No jos on ihan pakko, niin anna jossakin kommenteissa linkki kuvaan suosikkioikopolustasi niin liitän sen blogiin ja annan lahjomattoman arvioni polun kauneudesta.

4. Mutta oikopolku ei ole Oulussa
Ei se mitn.

5. Miten oikopolku digikuvataan oikeaoppisesti?
Mielellään siten, että samassa kuvassa näkyy jonkin verran oikeaa tietä ja tietysti oikopolkua. Mutta mielikuvitusta saa käyttää. Luovuudesta saa bonuspisteitä arvioinnissa.

6. Minulla on jotain muuta oikopolkuihin liittyvää!
Onko se runo? Tarina? Novelli? Video? Tunnaribiisi? Käyttökokemus? Kerro heti, lisätään se blogiin.

7. Tämä on kyllä turhin juttu ikinä
No elä muuta sano.

Kuvia poluista ympäri maailmaa: Wikimedia Commons - Trail