Arvio: Kaisa Salmen ruusuteos Oulussa

Oulun katuja valloittanut ruusulaulu ruusuteos saa kokonaisuutena 7/10. Tyylipisteitä laskevat ensinnäkin valkoiset jalustat, jotka irrottavat ruusut kadusta sen sijaan, että saattaisivat katsojan siihen oletuksen tilaan, että kukat kasvavatkin asfaltista. Toisekseen myös valaisua olisi kannattanut harkita enemmän, esimerkiksi muutama strategisesti sijoitettu ledilamppu puskien keskellä saisi kukkien väriloiston popsahtamaan esiin vihreänharmaasta taustasta. Oulun katuvalojen ja Oulun auringon kelmeä loiste ei riitä, eikä ohipolkevan pyörälampun valokiila auta.

Oikaisun aficionadojen arvostusta luonnollisesti nostaa kiemuraisten polkujen hyvällä maulla tehty sijoittelu näiden hetkellisen pensaikkojen lävitse. Sulavalinjaiset, ei liian jyrkät kaarteet poluissa hivelevät oikaisuhermoja alkavan syksyn raikkaassa länsituulessa. Keinotekoinen oikaisu R-kioskille ruusupuskan ylitse hyppäämällä sen sijaan, että käyttäisi puistotyöntekijän kävelykadulle ahkeroimaa polkua, tuottaa harvinaista expiä itsessään. "Bravo!", kuiskaan mielessäni, kun ponnistan keltaisen ruusuparven ylitse kapealta kivipolulta toiselle.

Mutta siltikin, joka tapauksessa, jos valittava on -- ei tämä täyttä ikebanaa ole, mutta mieluummin ruusuja kadulla katsoo kuin jotain tympeää ilotulitusta torinrannassa. Pienellä ylimääräisellä vaivannäöllä ja rahoituksella teos olisi voinut olla jopa 8/10 tai kenties jopa 9/10, mikä saa arvioijan jälleen pohtimaan sitä tragediaa kuinka harmittavan vähän häneltä kysytään konsultointia tällaisten teosten yksityiskohtia suunnitellessa: käytännössä nolla.

Arvioimisterveisin,

K.P.