Näytetään tekstit, joissa on tunniste oulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oulu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Arvio: Kaisa Salmen ruusuteos Oulussa

Oulun katuja valloittanut ruusulaulu ruusuteos saa kokonaisuutena 7/10. Tyylipisteitä laskevat ensinnäkin valkoiset jalustat, jotka irrottavat ruusut kadusta sen sijaan, että saattaisivat katsojan siihen oletuksen tilaan, että kukat kasvavatkin asfaltista. Toisekseen myös valaisua olisi kannattanut harkita enemmän, esimerkiksi muutama strategisesti sijoitettu ledilamppu puskien keskellä saisi kukkien väriloiston popsahtamaan esiin vihreänharmaasta taustasta. Oulun katuvalojen ja Oulun auringon kelmeä loiste ei riitä, eikä ohipolkevan pyörälampun valokiila auta.

Oikaisun aficionadojen arvostusta luonnollisesti nostaa kiemuraisten polkujen hyvällä maulla tehty sijoittelu näiden hetkellisen pensaikkojen lävitse. Sulavalinjaiset, ei liian jyrkät kaarteet poluissa hivelevät oikaisuhermoja alkavan syksyn raikkaassa länsituulessa. Keinotekoinen oikaisu R-kioskille ruusupuskan ylitse hyppäämällä sen sijaan, että käyttäisi puistotyöntekijän kävelykadulle ahkeroimaa polkua, tuottaa harvinaista expiä itsessään. "Bravo!", kuiskaan mielessäni, kun ponnistan keltaisen ruusuparven ylitse kapealta kivipolulta toiselle.

Mutta siltikin, joka tapauksessa, jos valittava on -- ei tämä täyttä ikebanaa ole, mutta mieluummin ruusuja kadulla katsoo kuin jotain tympeää ilotulitusta torinrannassa. Pienellä ylimääräisellä vaivannäöllä ja rahoituksella teos olisi voinut olla jopa 8/10 tai kenties jopa 9/10, mikä saa arvioijan jälleen pohtimaan sitä tragediaa kuinka harmittavan vähän häneltä kysytään konsultointia tällaisten teosten yksityiskohtia suunnitellessa: käytännössä nolla.

Arvioimisterveisin,

K.P.

lauantai 20. elokuuta 2011

Kauneimmat oikopolut -lehti nyt saatavana!

Kauneimmat oikopolut-lehden Oulu-special on nyt julkaistu! Tässä numerossa muun muassa Oulun kauneimmat oikopolut Top 10, erikoisartikkelissa pro-oikaisija vs. antioikaisija, katsauksessa Hupisaarten oikopolut, jatkokesänovelli, runokortteja, kuukauden oikopolkutyttö ja jotain muuta!

Osta lehti Magcloudilta $4.90 (noin 3,50€) plus postikulut. Tai lataa ilmainen digilehti!

lauantai 21. heinäkuuta 2007

Oikopolku 2 -- Oulu, Rajakylä

Oulun Rajakylästä, saman pyörätien varrelta kuin kaunis oikopolku numero 1, löytyy myös tämä säälittävän suloinen pieni oikopolku. Tästä polusta näkyy ihmisen halu oikaista suorastaan raadollisen selvästi: liikennemerkin takaa vilahtamalla kulkumatkaa nipistää ehkä yhden kymmenesosasekunnin lyhemmäksi, mutta silti polku on suositun ja paljon kuljetun näköinen; asfalttinen mutka on liian jyrkkä.

Oikaisuvietti on yksi ihmisen perusvieteistä ja kun matelija-aivojen kätköissä syntyy pienikin havainto mahdollisuudesta matkan lyhentämiseen, siihen tartutaan, vaikka matkanteko saattaisi kehnommasta kulkualustasta johtuen jopa pidentyä. Tämä oikopolku näyttää meille itsestämme sellaisen puolen, jota ei välttämättä haluaisi pimeällä oikopolulla kohdata. Oikopolkuharrastajien kannattaa pitää mielessä, että matka harrastuksesta pakkomielteeksi on yhtä lyhyt kuin tämä polku. Jos ongelmallisia oireita huomaa itsessään, kannattaa tehdä välillä muutakin kuin oikoa. Lukea vaikka kirja tai matkustaa bussilla.

torstai 19. heinäkuuta 2007

Oikopolku 1 -- Oulu, Rajakylä

Oulun Rajakylästä löytyy tyylipuhdas esimerkki kauniista oikopolusta. Pyörätie tekee lehvistön katveessa liian jyrkän mutkan, joten oululaisten ihimisten kollektiivinen oikaisuvietti on polkenut leveän kinttupolun suoraan mutkan läpi.

On myös hyvin mahdollista, että oikopolku oli paikalla jo ennen pyörätien rakentamista, jolloin pyörätien suunnittelijoiden tekemä erhe on harvinaisen selkeä: tie olisi pitänyt vetää vanhan polun mukaisesti eikä lähteä kikkailemaan ylimääräisillä mutkilla. Kyllä kansa tietää mistä se haluaa kulkea!

Ensimmäisessä esimerkkitapauksessamme näkyy myös hienosti oikopolkuuden olemuksen paradoksi: ilman turhia mutkia ei olisi oikopolkuja. Jos pyörätie olisi aikoinaan vedetty suoremmaksi, emme olisi nyt ihastelemassa tätä hienoa oikopolkua vaan kulkisimme suoraa pyörätietä pitkin vailla huolen häivää, ajattelematta lainkaan kuinka hienosti se oikaisee matkantekoa. Jossain mielessä kaikki tiet ovat oikopolkuja ja jossain mielessä Matti on myös Tero, toisin sanoen.